Minulle on tullut muutamia kyselyitä naaras-sinsumme (tosin nyt asustelee uudessa kodissa) steriloinnista ja ajattelin vastata sen mitä muistan. Taitaa olla siis perin harvinaista vielä Suomessa, enkä tullut sitä ollenkaan itse ajatelleeksi, ennen kuin kyselyitä alkoi tulemaan! :)

Sterilointi tehtiin Jaminan ollessa reilun 2 vuoden ikäinen keski-Suomen eläinklinikalla (leikkaavaa eläinlääkäriä voit kysellä sähköpostitse, en laita sitä tähän julkisesti esille, vaikka vain positiivista sanottavaa hänestä olisikin). Leikkaus sujui kaikin puolin hyvin, Jamina nukutettiin, karvat ajeltiin ja sitten vain leikkauspöydälle. Joku tunti siinä meni ja haimme tokkuraisen sinsun kotiimme vielä samana päivänä. Leikkaushaavan päällä oli teippi (viikon verran, jonka jälkeen sen sai poistaa….mikä oli aikamoinen homma, kun se oli osittain karvoissa jo kiinni) ja tikkien poisto oli parin viikon päästä leikkauksesta (se oli nopea toimenpide, taisivat muistaakseni antaa pikkuisen rauhoittavaa, että homma sujui jouhevasti…en ole kylläkään ihan varma tuosta lääkityksestä). Leikkauksen jälkeen ohjeistuksen mukaan, pidimme huolta siitä, että Jamina oli lämpimässä paikassa (hehkulamppu oli hyvä tähän tarkoitukseen) ja että se ylipäätään söi tai joi jotain 1.vuorokauden aikana. Lääkitystä se sai kahdenlaista, toinen oli antibiootti (tulehduksia ehkäisemään) ja toinen kipulääkitys. Jamina oli leikkauksen jälkeen tosi tokkurainen eikä pystynyt edes ”kävelemään”, mutta jo toisena päivänä oli selvästi pirteämpi ja söi varmaankin ihan hyvin (kun en päinvastaistakaan muista…). Ohjehan oli, että jos ei syö, niin sitten ruokaa ja vettä ruiskun avulla suuhun  ja viimekädessä takaisin klinikalle. Meillä ei onneksi tullut mitään ongelmia. Jogurttia annettiin parin ensimmäisen päivän ajan tasapainottamaan vatsaa.

Leikkauskokemus ks. paikassa oli meille tosi positiivinen ja sen kustannuksetkaan eivät päätä huimanneet (kokonaisuudessaan 88e). Jamina joutui olemaan kumppanistaan muutamia päiviä erossa ja me luulimme, että Chico ei hyväksyisi Jaminaa (siitä kun tuoksui lääkkeet, oli teippiä ja muutenkin nuhjuinen). Kun yhteisjuoksutus sitten aloitettiin, niin Jamina olikin puolustuskannalla (liekö tuntenut itsensä vielä jotenkin haavoittuvaksi) ja sai purtua herraa korvaan. Eli te jotka leikkautatte sinsunne, olipa se sitten uros tai naaras, kannattaa ehkä kiinnittää tähän enemmän huomiota kuin mitä me teimme. Tosiaan, lääkärin nimeä voi minulta kysyä sähköpostitse, jos joku arvioi sitä tarvitsevansa. Toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä teille, jotka halusitte tietoja. :)